Tykkääkö joku lakanoiden vaihdosta, mä en, mietin tässä samalla, kun niitä vaihtelen🤔? Silittäminen on toinen asia josta en pidä, sitäkin joskus pakko tehdä…vai onko…
Uusimmat
Keskikesän juhla
Keskikesän juhlan mentyä, kelin ollessa kovinkin vilpoinen, tulee mietittyä saadaanko koko kesänä lämpöä. Päätin, että juhannuksen jälkeen alkaa kuntoprojekti, se nyt ei vielä ottanut tuulta alleen, jotenkin olin viikonlopusta väsynyt eikä fiilistä löytynyt. Satoi vettäkin 😦
Pitäisi hankkia uusia treenivaatteita, ne yleensä tuovat intoa treeniin. ”Motivaatio liikuntaan on ollut vähän kateissa. Ehkä keho ja mieli haluavat hengähtää. Yritän kuunnella itseäni ja löytää sen liikkeen ilon uudelleen, omalla ajallani.”
😅
”Kadonnut: liikuntamotivaatio. Viimeksi nähty toukokuussa lenkkipolulla, oli hyvässä vireessä. Löytöpalkkio: yksi villasukka ja ehkä uusi treenisoittolista.”
Juhannuksen alla
Juhannus on hetki, jolloin Suomen kesä näyttää kauneimman kasvonsa. Se on yön syleilyä ilman pimeyttä, meren pinnan kevyttä väreilyä kesäyön tuulessa ja tulen loimua, joka heijastuu veden kalvolle. Se on yhdessä olemisen juhla—ystävien naurua, perheen lämpöä, rakkaiden kanssa jaettuja hiljaisia hetkiä, kun aurinko vain viipyilee taivaanrannassa, kieltäytyen laskemasta.
Se on muistoja, jotka tarttuvat sydämeen—lapsuuden juhannukset, kun hyttysten ininä ja juhannuskokon rätinä sulautuivat yhteen, kun aamuyön usva nousi pellon laitaan, ja kun jossain kaukana kuului mökkinaapurien haitari. Juhannuksessa on taikaa, vanhoja uskomuksia, rakkaudentoiveita tyynyn alla ja lempeitä katseita nuotiolla.
Se on vapautta. Ei aikatauluja, ei kiirettä—vain juhannusyön loputon valo, joka kuiskaa, että juuri nyt, tässä hetkessä, kaikki on hyvin. 🌿🔥
Juhannus vaikuttaa suomalaisiin syvästi—se on enemmän kuin vain keskikesän juhla, se on tunne. Se tuo mukanaan keveyttä, vapautta ja hetkellisen irtautumisen arjesta. Pitkä, valoisa yö herättää nostalgiaa ja muistot menneistä juhannuksista palaavat mieleen. Se on aikaa, jolloin ihmiset kokevat yhteyttä luontoon ja toisiinsa, ja siinä on jotain melkein taianomaista.
Monille juhannus on rauhan ja ilon hetki, kun kiire unohtuu ja mieli lepää luonnon keskellä. Se on yhdessäolon juhla, joka syventää ystävyyksiä ja perhesuhteita. Toisaalta juhannuksen voi myös kokea haikeana—yötön yö korostaa yksinäisyyttä ja herättää syvällisiä ajatuksia. Juhannus on suomalaisille tunne-elämän juhla, jossa sydän sykkii kesän rytmissä. 🌿✨
Elämisen iloja, pieniä, mutta kuitenkin…
Tänään tajusin itsekin, että jotain pitää tehdä, siis omalle mielelle. Siitä pienestä hetkestä sain jo paljon, sain puhua, oli joku jolle puhua edes vähän. Se ei ollut terapiaistunto, mutta kuitenkin, hyvä asia siinä oli, että pitkästä aikaa joku kuunteli ja ei vain puhunut itsestään tai oikeammin ei puhunut itsestään ollenkaan puhuttiin vain ja ainoastaan minusta, oli valtavan arvokasta minulle. Oli hetken tärkeä olo. Juuri siinä hetkessä löysinSe oli tähän mennessä tämän päivän paras pieni ilo.
Ja silti me elämme maailmassa, jossa puhuminen on helppoa—mutta kuuleminen harvinaista. Kenties siksi se tuntui niin poikkeukselliselta: joku ei vain odottanut omaa vuoroaan puhua, vaan halusi oikeasti ymmärtää.
Samalla tajusin, miten usein pidän asiat sisälläni, miten helposti hymy ja ”kaikki hyvin” peittävät sen, mitä oikeasti kaipaan. Ehkä en ollutkaan vain yksinäinen, vaan tullut näkymättömäksi.
Mutta siinä hetkessä, kun joku pysähtyi ja oli läsnä, jokin minussa liikahti. Jotain kevyempää tuli tilalle. Ei suurta käännettä, ei taianomaista parannusta—mutta pieni alku. Ja joskus alku riittää.
Elämää ja liikkumista 